Totuuden jälkeistä aikaa eletään, kuten on median tuutista meille kerrottu. Eikä ole tarpeen olla asiasta eri mieltä. Kosmologi, skeptikko Kari Enqvist on todennut Etelä-Suomen sanomissa, että valehtelu on nyt muotia. Trumpin valheiden lista löytyy varmaan netistäkin listattuna jostain, Putin valehtelee silmiä räpäyttämättä eikä kuulemma hänen ulkoministerinsä ole koskaan kuultu puhuvan totta. Brexit meni läpi valehtelun ansiosta. Ympäristöjärjestö Greenpeace valehtelee geenimanipuloidun ruoan vaarallisuudesta, vaikka nobelistitkin ovat yhdessä pyytäneet oikaisemaan. Samoin kuin Suomen eroa eurosta mainostetaan taikatemppuna Suomen ongelmien ratkaisuksi. Jälkimmäisestä asiasta kirjoitin kritiikkiä itsekin

Tehtyihin poliittisiin valintoihin tyytyväinen voi nauraa vahingoniloisesti, että siitäs saitte, eliitti, jytkystä päähän! Kelkka voi kääntyä siinä vaiheessa, kun populistinen virtaus kääntyy omia etuja,  mieltymyksiä ja maailmankuvaa vastaan. Kuten Uuninpankkopoika Saku Timonen totesi, populisti on aina itsensä kanssa ristiriidassa.

Timo Soini ehti jo Aamu-TV:ssä todeta, että USA:n demokraattista vaalitulosta pitää kunnioittaa, pulinat pois. Esko Valtaoja taas pulisi epädemokraattisesti Turun Sanomissa Eduskuntavaalien 2011 Perussuomalaisten ensimmäisen jytkyn jälkeen, todeten ” "Demokratian ongelma on tasa-arvo joka nostaa mielipiteet tiedon korvikkeeksi".

Lisäksi kun demokratia organisoituu poliittiseksi puolueeksi, sen näyttää olevan tarpeellista kehittää joku narratiivi – kaunis tarina poliittisista toimenpiteistä, joilla maailma pelastetaan. Ja narratiivi perustuu ideologiaan ja aatteisiin, joissa faktoilla, järjellä ja tiedolla, tieteelläkään ei aina ole väliä.

Surullista ja vaarallista on siis se, puoluekannasta tai sosioekonomisesta asemasta riippumatta, että järkeä, tietoa ei kunnioiteta eikä tarvitse kunnioittaa. Voisin kysyä Timo Soinilta ja miksei koko Suomen poliittiselta hallintokoneistolta, että miksi tällaista demokratiaa pitäisi kunnioittaa? Miksi vaivautua edes äänestämään?

Nimimerkki Hupparihörhö totesi, omana tulkintanani, että populismin voittoa pohjustaa nimenomaan eliitin viha ja pilkka. Että eikö olisi parempi kokeilla jatkossa asialinjaa. Erittäin kannatettava idea! Mitä tämä asialinja voisi olla?

Pohdiskelin yhdysvaltalaisissa medioissa käytössä olevia faktantarkistajia. Eikö olisi hyvä perustaa Faktapuolue? Puolue perustaisi toimintansa pelkkiin tosiasioihin. Koska tämä käytännön politiikanteossa on erittäin vaikeaa eli mahdotonta, niin faktoissa kiinni pysymistä ja itsekorjausta varten olisi kuitenkin puolueen itsensä ylläpitämä nettisivusto, joka julkaisisi ja samalla tarkistaisi edustajiensa esittämät faktat ja oikaisisi virheelliset. Faktojen tarkistajina käytettäisiin maamme johtavia, puolueettomia asiantuntijoita. Tarvittaessa puolueen poliitikot oikaisisivat virheitään seuraavissa väittelyissä.

Valheiden ja huuhaan ruotimiseen, faktoihin keskittyen ilman poliittisten irtopisteiden keruuta on jo järjestöjä ja nettisivuja kuten Valheenpaljastaja ja Skepsis ry. Se, että tällaiseen toimintaan paneutuvat aktiiviset, valveutuneet, rohkeatkin kansalaiset, ilman että valheiksi osoitetut toteamukset sanottavasti näyttävät huolestuttavan asioista päättäviä, osoittaa myös, kuinka reikäisellä pohjalla ns. edustuksellinen demoktratia on. Valheenpaljastaja-sivusto keskittyy lähinnä turvapaikanhakijoiden kysymyksiin ja Skepsis ry. luonnon- ja lääketieteen rintamalla tapahtuvan huuhaan ruotimiseen. Eikö tarvittaisi taho joka ruotisi yhteiskuntapolitiikan kaikkia ulottuvuuksia samalla tavalla?

Toki faktoja tarkistetaan ja virheitä paljastellaan eri medioissa ja puolueiden taholta, sehän kuuluu demokratiaan ja oppositiopolitiikkaan, jolla tavalla uskotaan järjestelmän korjaavan itse itseään. Eipä näy korjaavan, koska valheet saavat rehottaa?

Voisi olla keskitetty organisaatio josta saada laajan ja objektiivisen, puolueettoman näkemyksen valheista ja totuudesta. Miksei tämä voisi olla puoluekin, joka osallistuisi vaaleihin.

Mutta kuten tiedetään, demokratian mukainen politiikanteko on kompromisseja ja lehmänkauppoja, joten faktoissa pysytteleminen olisi käytännössä varsin hankalasti ulospäin näkyvää. Samoin kuin asiat ovat monimutkaisia, eivät pelkkiä kyllä tai ei-kysymyksiä. Täten poliittisilla vastustajilla on aina mahdollisuutensa ruotia tehtyjä ehdotuksia ja ratkaisuja, vaikka nämä kuinka totuuden mukaiseen parhaaseen ymmärrykseen perustuisivat, vieläpä Suomen etua ajatellen. Ja faktojen tarkistukseen tarvittavan asiantuntemuksen saaminen työlästä.

Samoin tulee mieleen skenaario, että jos Faktapuolue saisi laajempaa kannatusta, sen vanaveteen tavalla tai toisella haluaisi varmasti päästä joka ikinen itseään kunnioittava poliitikko. Tuomalla mukanaan oman valikoidun listansa faktoja, jolloin Faktapuolueella olisi riski rikkoa itse itsensä, valikoituneiden faktojen törmätessä toisiinsa?

Haasteellista on, mutta olisihan se kuitenkin täysin erilainen tapa tehdä politiikkaa, kuin tähän asti. Ja todennäköisesti toimivampi kuin eliitin välitön pilkka populisteja kohtaan, jossa taustamotiivina on aina myös oman moraalisen ylemmyydentunnon ja samoinajattelevien kuplan vaaliminen.

Julkaisen tämän, silläkin uhalla etten saisi yhtään tykkäystä ja jakoa omissa sosiaalisen median kuplissani.