Otsikon argumenttiin on törmännyt kannabiksen vapauttamista kannattavien puolusteluissa.

Länsimainen ihminen elää enemmän tai vähemmän toisten ihmisten keskellä, vaikkei sitä haluaisikaan. Hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa on olemassa turvaverkosto, jonka päälle pudota vakavan kriisin sattuessa. On terveydenhuoltoa ja sosiaalitukea, poliisia ja palokuntaakin. Ja on nähty, että näin on hyvä.

Päätös omasta elämästä suuntaan ja toiseen koskettaa siis muitakin monilla tavoin. Jos addikti harrastaisi addiktiotaan autiolla saarella, hän olisi täysin vapaa elämänsä suhteen. Mutta asuessaan vaikkapa erakkona Lapin erämaassa, mahdollisten terveysongelmien sattuessa hän on vaatimassa ja työllistämässä julkista turvaverkkoa, aiheuttamassa kustannuksia veronmaksajille sekä sosiaalisia ongelmia. Hoitoa kun annetaan vaikka asianomainen ei sitä edes vaatisi. Puhumattakaan läheisilleen aiheuttamasta mielipahasta ja ongelmista.

Se, että mitä kaikkia vaikutuksia kannabiksen vapauttamisella olisi, on toisen keskustelun aihe. Kuitenkaan minulle ei voi millään mahdollisella logiikalla tai tieteellisillä raporteilla vakuuttaa sitä, että päihteiden laillisen tarjonnan monipuolistuminen ja täten käytön lisääntyminen olisi voittopuolisesti eduksi yhteiskunnallemme.

Tässä THL:n tutkimusprofessori Hannu Lauerman kanta kannabiksen vapauttamiseen.

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/lauerma-torjuu-kannabiksen-laillistamisen/1755622