YLE-fanina bloggailin joskus kehuja mediatalon toiminnasta. Juttua kommentoineet saivat mieleni muuttumaan ja huomaamaan, että Ylellä on oma poliittinen agendansa. Mitkä jutut uutisoidaan ja mitkä eivät ja mistä näkökulmasta. Ylestä on tullut käenpoika, joka vaikeuttaa tarpeettomasti kaupallisten medioiden toimintaa. Tunkeutumalla aina uusille toiminta-alueille ja todeten sen julkiseksi palveluksi.

Eipä silti, että olisin kaupallisten TV-ja radiomedioiden toiminnasta vakuuttunut. Ohjelmista pyritään muodostamaan tarkkaan stailattuja formaatteja, joita kopioidaan toisiltaan ja joiden ideaa pyöritetään niin pitkään, kuin vain katsojia ja kuuntelijoita löydettävissä. Toimituksellinen kunnianhimo väistyy rahanteon tieltä.

Myös Ylellä riskinotto laatusisältöihin satsaamiseen on näyttäisi olevan vähentymässä, yleisöstä kilpailtaessa. Yksi asia, minkä Yle näyttää nyt apinoineen kaupallisilta formaateilta, on toimittajien keskinäinen kimppakiva. Ei tarvita enää asiantuntijoita haastateltaviksi kun toimittajat haastattelevat toisiaan. Kuten joku media-alan ihminen on todennut, että se on kuin hakisi siskoaan tanssimaan illan viimeiseen hitaaseen. Tai sitten toimittajat pauhaavat jaskaa suorassa lähetyksessä kuvitellen sen olevan viihdyttävää ja hauskaa kuuntelijoista tai katselijoista. Ylen Aamu-TV:ssä toimittajat kokoontuvat kameroiden eteen jauhamaan niin vaivaannuttavasti, että on pakko laittaa ääni pois niiksi muutamiksi minuuteiksi, kun taas päästään oikeasti toimituksellisen aineiston äärelle. Helppo olisi hoitaa tuo kahvihuoneissa lähetysajan ulkopuolella kuten me muutkin ihmiset.

Tämän toimituksellisen tyhjäkäynnin perusteella näyttäisi siltä, että on liikaa toimittajia ja liikaa lähetysaikaa.