Ammatissani olen vaivaksi asti törmännyt uutta innovaatio- ja liiketoimintaa kehittämään pyrkiviin konsultteihin. Oppilaitokset, kuten ammattikorkeakoulut ja yliopistot, rakentavat myös omia innovaatioiden & liiketoiminnan kehitysorganisaatioitaan. Seuraavassa huomioita, joita pidän tyypillisenä, mutta en ongelmattomana tällaiselle toiminnalle.

Workshoppeja, tiekarttoja, strategioita ja bisnesturismia

Eräs professori totesi hyvin, että Suomi on täynnä strategioita, koska ne eivät sido ketään yhtään mihinkään. Pidetään workshoppeja ja palavereja, joissa kahvitellaan, lounastellaan ja rupatellaan mukavia. Tehdään post-it-lappujen avulla taululle SWOT-analyysi tai joku vastaava tekniikka, joka raportoidaan ja raportti hautautuu osallistujien sähköpostitulvaan. Tuhlataan painopaperia tiekarttoihin ja strategioihin, jotka jaellaan sidosryhmän kirjahyllyihin pölyttymään. Tehdään hauskoja retkiä tutustumaan naapurialueitten toimijoiden luo, kenties ulkomaillekin.

Asenne kuntoon!

Puuhamiehet ja -naiset yrittävät saada meitä alan toimijoita uskomaan, että kehityksen jarru on väärä negatiivinen tai välinpitämätön asennoituminen. Ja kun se muutetaan innostukseksi, niin innovaatioita ja uutta bisnestä lähtee syntymään kuin taikaiskusta.

Kritiikki vaietaan

Epäily/kritiittinen kommentti hiljentää innostuneen puhetulvan hetkeksi. Asiaa ei välttämättä käsitellä mitenkään. Uusista ideoista tehdään uskonkappaleita,dogmeja.

Mielestäni konsultin ammattitaidon merkki on se, että miten tämä osaa käsitellä kriittisen palautteen ja tehdä siitä rakentavaa uutta ajattelua. Tätä ammattitaitoa näkee harmittavan vähän. Toisaalta kritiikistä vaikeneminen osoittaa, että epävarmoilla vesillä ollaan.

Projektitehtailu

Lobbaustoimintaan haetaan rahoitus, monesti julkisista lähteistä. Täten se myös katkeaa kuin seinään kun rahoitus loppuu. Toiminnan tavoitteissa ja vaikuttavuudessa lupaillaan suurin piirtein koko maailman ongelmien ratkeamista. Loppuraportissa kuitenkin todetaan, että tulosten viemiseksi konkretiaan tarvittaisiin uusi rahoitus ja/tai saatujen tulosten hyödyntäminen on alan yritysten vastuulla. (Tarkistakaapa huviksenne kuinka monen pätkäprojektin loppuraportista tämä löytyy).

Ymmärryksen puute tarvittavista resursseista

Julkisesta rahoituksesta päättävän on liene helpompi rahoittaa muutama kymppitonni kustantavaa konsulttiprojektia, kuin rahoittaa suoraan jonkun alueen yrityksen tuotekehitysinvestointia. Oikeata asiaa kuitenkin sen uskotaan edistävän, eli liiketoiminnan luomista paikkakunnalle. Ilman että herää epäilyksiä tietyn yrityksen suosimisesta.

Sellaista subtanssiosaamista puuttuu, jolla ymmärretään minkälaisia resursseja todelliseen teknologiatuotteen kaupallistamiseen tarvitaan. Sittenpä eteenpäin uskotaan päästävän rahoittamalla workshoppeja, palavereja, tiekarttoja ja strategioita. 

Valitettavasti tätä ymmärrystä ei ole monesti pk-sektorin yrityksilläkään. Olen saanut ehdotuksia, jossa muutamalla tonnilla ja parin kk toimitusajalla halutaan "tilata" innovaatio, joka sitten mielellään kaupallistetaan.

Vaikuttavuus?

Voisi kuvitella, että uusista ideoista tiedottamiseen, positiivisen mielikuvan luomiseen tarvetta on, jotta saadaan poliittiset päättäjät heräämään, samoin kuin ehkä kansalaismielipide positiiviseksi. Mutta omien kokemusten perusteella, kun ajattelee toiminnan laatua ja erityisesti heikkoa vaikuttavuutta, kyse helposti on systeemistä, jonka intresseissä on pyörittää itse itseään.