Minulle on joskus todettu, että mikset alkaisi politiikkaan. Voisi olla lupaavatkin mahdollisuudet.

Voisi ja voisi… Tottakai tiedän ja olen kokenut, että elämässä menestyminen vaatii sitä, että uskaltaa tarttua tarjolla oleviin tilaisuuksiin, uskaltaa ottaa riskejä. Olla ahkera, kehittää itseään. No, nykyäänhän on todettu, ettei ahkerointi ja opiskelukaan enää takaa menestyksellistä vakaata elämää. Pitää siis olla myös tuuria.

Politiikassa ensimmäinen asia on olla kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Auttaa varmasti, mutta populismin esiinnousu on osoittanut, ettei tarvitse olla kovinkaan monesta aiheesta kiinnostunut. Että Eduskuntaankin voi päästä ns. yhden asian edustaja. Se harha, että kun sankarimme jäpittää siellä edustajistossa vuoden ympäri, niin pakkohan kannattamansa asian on mennä läpi. Unohtaen miettiä, että mitä sankarimme tekee silloin, ne 364 päivää vuodesta, kun hänen keppihevostaan ei käsitellä. Lisäksi kiinnostusta ei tarvitse osoittaa syvällisellä perehtyneisyydellä, riittää kun toistelee ideologisia latteuksia, lohduttavia narratiiveja, jotka ruokkivat äänestävien ihmisten ennakkokäsityksiä. Siinä määrin, että luottamustehtävä heltiää. Kauppalehden artikkelissakin juuri todettiin, kuinka politiikassa pärjäävät hyvät valehtelijat. Sori vaan, moinen henkinen laiskuus ei kiinnosta. Eikä siihen oikein moraalikaan anna periksi.

Toinen asia on olla näyttöjä luottamustehtävistä. Taloyhtiön hallituksesta, työpaikan yhdyshenkilönä, kansalaisjärjestöissä jne. Näissä voi tietysti olla perustellusti ansioitunut ja täten luottamuksen arvoinen, mutta pätevöittävätkö ne kunnan tai valtakunnan politiikkaan. Siihen samaan, jossa oikeusministerinä toimimiseen pätevöittää laborantin ammattitutkinto. Näytöt voi tarvittaessa kompensoida urheilun arvokisamitaleilla tai suositun TV-sarjan pullaleipurina.

Kolmas asia on osata sosiaalisukeltaa erilaisissa tapaamisissa ja kokkareissa, olla äänessä ja hankkia tuttavien ts. hyvä veli-verkostoa vaikuttavista ihmisistä. Halia ihmisiä tai myydä makkaraa keskustan torilla, tempoa ventovieraita kuin raamattukauppias käsivarresta juttelemaan. Uskotella ihmisille, että jos minua äänestät, niin esittämäsi toivomus käy toteen. Eipä onnistu sekään, mutta edelleen jaksan luottaa siihen, että pärjäämiseni liittyy syvälliseen substanssiosaamiseen ja luotettavaan minulle uskottujen tehtävien hoitamiseen.

Lopuksi otsikkoon liittyvä Eppujen loistava biisi ja riimittely