Aatteet, ideologiat ja totuudenjälkeinen aika

Esko Valtaoja totesi ohjelmassa ”Helil kyläs”, että jos jonkun asian voisi tuhota polttamalla uunin pesässä, niin Eskon mielestä se on aatteet ja ideologiat.

Ajatus on nerokas. Mikä muu maailman kehitystä jarruttaa ja vie suorastaan taaksepäin, kuin aatteet ja ideologiat. Tuhottaviin voisi laskea myös uskonnot. Aatteen paloa, ideologian hurmaa on nostatettu ja ihailtu kautta historian, eikä asiassa ole vielä paljoa viisastuttu.

Aatteet ja ideologiat ovat olleet tapa ulkoistaa päätöksenteko ja vastuu yksilöltä jollekin kollektiiville. Käymässäni twitter-keskustelussa erään vasemmistolaisen (ilmeisestikin) elämänkatsomuksen omaava kommentoija totesi suurinpiirtein, että toisen ihmisen surmaaminen on oikeutettua, jos tämä toimii aatetta vastaan!? Kuinka monia kymmeniä miljoonia ihmisiä on aatteiden ja ideologioiden takia surmattu.

Aatteen, ideologian ihminen toimii ymmärrettävästi parantaakseen maailmaa, eikä siinä mitään. Mutta kun tarvitaan kansankiihotusta, sorrutaan henkiseen laiskuuteen, mistä esimerkiksi Mikael Jungner on puhunut. Henkisen laiskuuden palossa hänenkin kommenttinsa tuomittiin näytteeksi elitismistä ja että siinä vain ”tylytetään taviksia tyhmiksi”, kuten eräs blogisti totesi.

Henkinen laiskuus saa aikaan sen, että omat ajatukset romantisoidaan ja eri mieltä olevien ajatukset demonisoidaan. Tunteen palossa puhuva ideologi haluaa luoda itselleen viholliskuvan, absoluuttisen pahan. Jostain Breshnevin kulmakarvojen ajoilta on kai tuttu käsite ”Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan”.

Ongelma on, että asiat eivät oikeastaan koskaan ole mustavalkoisia. Tällöin aate ja ideologia eivät tottele järkeä tai rationaalisuutta. Ollen tällöin vahingollisia, vaarallisia. Ajattelun helpottamiseksi ja kansankiihotuksen tarpeisiin tehdään jako absoluuttisen hyvän ja pahan välillä. Tämän jaon mukaan on helppo ummistaa korvat poliittisesti eri mieltä olevien ”vääräuskoisten” kommenteilta.

Populismin nousun myötä on paljon puhuttu totuudenjälkeisestä ajasta. Onkin osoitettu, että esimerkiksi presidentti Donald Trumpin väitteissä on runsaasti puhtaita valheita. Kuitenkaan historia ei ole niin mustavalkoinen, että oltaisiin alettu valehtelemaan vasta viime vuosina. Tiedonvälityksen jakama totuus on ollut muovailuvahaa kunkin poliittisen vallankäyttäjän tarpeisiin, kautta historian. Ei tarvitse kuin ajatella entisaikojen Suomea Neuvostoliiton naapurina. Vallankäyttöön liittyvien aatteiden ja ideologioiden peruselementtejä on ollut osatotuuksien puhuminen, niiden faktojen valitseminen jotka tukevat omaa agendaa. Tämä on myös täysin hyväksyttävää, vallitsevaa käytäntöä ns. edustuksellisen demokratian nimissä. Ikävä on, että propagandaa harrastavat myös jotkut arvostetut asiantuntijat tieteen parista, vaikka asemallaan pyrkivät luomaan mielikuvaa puolueettoman tiedon levittäjästä.

Eläköön me oikeamieliset

Pakolaispolitiikka on ollut yksi aktuelli asia viime vuosina. Jossa järjen ja suhteellisuudentajun puutetta on jo moni kerennyt kritisoimaan perustellusti. Yksi tuore pöhinä oli kielteisen päätöksen turvapaikka-anomukseensa saaneiden palauttaminen, jossa joukko ideologisteja päätti ottaa kansalaistottelemattomat keinot käyttöön, mm. häiritsemällä poliisin virkatehtäviä. Erkka Railo kirjoitti asiasta seuraavasti: "Jos viranomaisten ja oikeusjärjestelmän päätökset kyseenalaistetaan väärin perustein tai jos virkatehtävissä olevien poliisien vastustamiseen suhtaudutaan hyväksyvästi, niin sallivamman pakolaispolitiikan kannattajat menettävät asiansa oikeutuksen enemmistön silmissä. Ja se enemmistö viime kädessä päättää, mihin suuntaan suomalainen pakolaispolitiikka menee" Tässä on pointti, jota ideologistien kannattaisi pohtia.

Jyrki Lehtola kirjoitti kolumnissaan kirjailija Jari Tervon miltei alatyylisestä kirjoittelusta rasisteja kohtaan sillä idealla, että moraalisesti ylemmyydentuntoisen kirjoittelu on omanlaistansa Suomi-rasismia: ” Tervon helsinkiläinen Suomi-rasismi on pelottavaa paitsi epä-älyllisyydessään, myös siinä, että se on levinnyt niin helposti läpi lattean kansanluokan, jolle ongelmien ratkaisuksi riittää rakkaus omaan oikeamielisyyteen.”

Oikeamielisyytensä perusteella ”hyviksiksi” julistautuneista bloggasi kriittisesti myös Tuija Siltamäki. Hän toteaa: ”Logiikka menee jotenkin niin, että koska me täällä hyviskuplassa olemme oikeassa, ovat kanssamme eri mieltä olevat väärässä ja pahoja, eikä pahojen ihmisten pahoja ajatuksia tarvitse kuunnella, koska se on vihaa.

”Ylämaan kettu” Mari K. Niemi kirjoittaa taas blogissaan Parempaa populismin kritiikkiä hieman vähemmän kärjekkäästi, mutta samasta asiasta kuin edellä mainitut. Hän kiteyttää: ”Usein populismin kritiikki epäonnistuu siksi,  että se on tarkoitettu lähinnä samanmielisten nyökyteltäväksi.

Äärioikeistolaiset tai fasistiset näkemykset ja äärijärjestöt voivat siis toimia pönkittämässä oikeamielisten ideologista viholliskuvaa. Minkä tahansa omalle asialle epämiellyttävän kommentoinnin latistaminen rasismiksi, osaksi tätä vihollista, on näppärä keino jättää käsittelemättä asialliset perustelut.

Minusta näyttää, että ideologien mielestä ainoat asiat mistä maahanmuutossa julkisesti saa ja pitää keskustella, ovat ihmisoikeudet ja rasismi. Muista ollaan varmaan tietoisia, mutta ne eivät saa liiemmälti tilaa, koska niillä on riski leikata edellä mainittujen pointtien särmää. Tällä keskustelun tasolla ei kuitenkaan vastata huoliin, mitkä kansalaiset ja monet päättäjätkin tuntevat, esimerkiksi mamujen kotouttamisesta, terrorismin ja rikollisuuden lisääntymisen estämisestä? Annettakoon turvapaikat niitä oikeasti tarvitseville, mutta jätetään päätös tästä ammattilaisille. Annetaan heidän hoitaa hommansa, älköön päätöksentekoa luovuteta ideologiansa hurmassa protestoiville demagogeille, jotka eivät ole valmiita asiaan liittyviä vastuita kanssakansalaisille tai yhteiskunnalle edes harkitsemaan.

Terveystieto, uskonnot, energiapolitiikka

Ideologiat ja aatteet synnyttävät huuhaatietoa, jossa kuka tahansa aihealueesta nettiä googlettanut voi julistautua asiantuntijaksi. Terveys- ja ravitsemustieto on yksi ala. Näiltä alueilta perusteltua kritiikkiä kirjoittaa mm. blogi ”Tervettä skeptisyyttä”

Energiamurroksen vanavedessä jotkut ovat valmiita julistamaan sähkön, lämmön ja liikenteen energiainfran miltei uusiutuvien aurinko- ja tuulivoiman varaan. Ymmärtämättä lainkaan, mikä kuilu ko. energiamuotojen tuotantopotentiaalin ja sähkön kulutuksen välillä on. Mitä koko nykyisen energiainfran purkaminen ja uuden rakentaminen maksaa ja kestää ajallisesti. Ymmärtämättä, ettei kukaan lähde moisiin muutoksiin pelkästään vastuuttomien ideologistien tahdosta, vaarantaen koko energiahuollon ja täten yhteiskuntamme toimivuuden ja turvallisuuden. Sen saman sähköntuotannon, jonka varassa oikeamieliset demagogiaansa julkaisevat someportaaleihin. Ja kun todetaan, että esimerkiksi prosessiteollisuus kuluttaa sähköä huomattavasti, niin ideologin ratkaisu on, että lopetetaan ko. teollisuus.

Aatteet ja ideologiat noudattavat uskonnoista tuttuja piirteitä. Uskonnoista ja niiden poliittisen vallankäyttöön liittyvistä ongelmista olen kirjoittanut erikseen muissa tämän portaalin blogeissa

Media

Kuvaamani ongelmat eivät ole pelkästään aatteen ja ideologian ihmisissä, vaan myös ”vallan vahtikoiraksi” itsensä mieltävässä mediassa. Jonka urbaanin poliittisesti värittynyt toimittajakunta voi jättää ns. oikeamielisten ideologien väitteet altistamatta sille kritiikille, joka niille kuuluisi. Olettaen ehkä opportunistisesti, että näillä hyviksillä on hallussaan moraalinen totuus, ja täten väitteet kannattaa julkaista sellaisenaan, vaikkeivat sana sanalta totta olisikaan. Median julkaisutottumuksia määrittelee myös puhdas bisnes, joka näkyy klikkijournalismina ts. skuuppien hakemisena sekä mm. murhilla, katastrofeilla ja terrorismilla mässäilynä. Joissa määrä painaa enemmän kuin laatu ja totuuskin voi kadota matkalla, kun on niin kiirus julkaista ensimmäisenä.

Loppukaneetti

Yhteiskunnallinen päätöksenteko pitäisi perustua järkeen, rationaalisuuteen, faktoihin, tieteeseen. Vastuuseen itsestä, kanssaihmisistä, yhteiskunnasta. Ideologit voivat olla herkästikin vaatimassa em. asioita kaikilta muilta kuin itseltään. Kun aatteet ja ideologiat heitetään romukoppaan, homma korjaantunee ja maailmakin ehkä pelastuu.

Tarkoitukseni ei ole tällä blogilla julistautua jotenkin ”oikeamieliseksi”, vaan kannustaa ajattelemaan asioita suosittelemillani tavoilla. Altistaen omat ajatuksenikin kritiikille. Edes pelkästään ajattelemaan asioita, torjumaan henkistä laiskuutta.