Tukhomassa tapahtunut ihmisjoukkoon syöksy kuorma-autolla on raukkamainen ja tuomittava, ei siinä mitään. Voimia Ruotsiin, uhreille, loukkaantuneille ja heidän läheisilleen.

On turha spekuloida kuka, mitä ja miksi. Mikä saa tarttumaan näppäimistöön on asiaan liittyvä mediahuomio, jossa toistuu sama kaava. Sanotaan, että ihmisten on saatava tietää, tosiasiat. Tietää että miten ja miksi. Ja tuleeko vastaava Suomeen ja voidaanko se estää. Ehkä jotenkin näin.

Kun asiasta medioidaan, niin määrä korvaa laadun. Mediaan marssitetaan arvovaltaisia asiantuntijoita kertomaan, kuinka pahoittelevat asiaa ja tuomitsevat teon. OK ei siinä mitään, mutta mitään uutta tietoa tai faktaa nämä lausunnot eivät tuo. Kuten joku taas totesi, se että ihminen ottaa kuorma-auton ja ajaa päin ihmisjoukkoja ei voi millään ennakkotoimilla olla estettävissä. Vaikka tämän pystyy lapsikin järkeilemään, asiaa pitää silti kysyä ”viralliselta taholta” ja uutisoida. Epäilen, että täysin kaoottisten ja hallitsemattomien tapahtumien ollessa kyseessä yritetään luoda kansalaisille mielikuvaa, että viranomaisilla olisi kuitenkin jonkinlainen hallinta asiaan. Vaikka todellisuudessa ei ole juuri minkäänlaista ja sen tiedon kanssa on liian hankala elää?

Livestreamissa seurataan tilannetta ”sekunti sekunnilta”, toimittajan kysyessä TV:stä paikalla olevalta toimittajalta että ”mitä siellä nyt tapahtuu”. Toimittajan seisoessa kilometrin päässä tapahtuneesta. Jolloin ei tietenkään voi saada mitään uutta olennaista tietoa. Merkityksetön yksityiskohtakin voi nousta uutisoinnin arvoiseksi. Laatua ja tiedon oikeellisuutta ei aina tarkisteta, ehkä myös siksi, että medialle näyttää olevan tärkeää keskinäinen kilpajuoksu ts. kuka uutisoi asian ensimmäisenä. Pelataan tiedolla lottoa jos sattuisi napsahtamaan päävoitto, hyvä skuuppi.

Toinen median motiivi on tietysti ylipäänsä kilpailu yleisön huomiosta. Pelon lietsonta myy ja sitä myydään. Pitää päästä raportoimaan surmat, onnettomuudet ja katastrofit, ”päivän ruumiit”. Yksi makaabereimpia esimerkkejä minkä muistan, oli New Yorkin 9/11 WTC-iskujen yhteydessä MTV3:n käynnistämä kampanja mainostajille lisämainosajan myynnistä tapahtuman yhteydessä, vedoten siihen, että huomioarvo on taattu. Toinen esimerkki oli Jokelan koulusurmien yhteydessä tapahtunut toimittajien ylilyönti, eli uhrien ja silminnäkijöiden henkisestä tilasta piittaamaton ahdistelu, skuupin toivossa. Johon myös puututtiin, sillä kertaa. 90-luvulla Jyväskylän junaturman yhteydessä matkustajana ollut toimittaja päätti aloittaa uutisoinnin, uhrien auttamisen sijaan. Veronmaksajain rahoilla kustannettu YLE näyttää toimivan näissä asioissa täysin kaupallisen median tavoin.

Mediaseremonia voi olla myös osa ihmiselle luontaista toimintaa, tapa tehdä surutyö, käsitellä asia pois päiväjärjestyksestä siten, että voidaan palata arkiaskareisiin.

Esiin voisi nostaa myös seikan Twitter-keskustelusta, sen että Pietarin metroiskuun on suhtauduttu selkeästi eri lailla, neutraalimmin kuin Tukholmaan. Sekä mediassa että mediaa seuraavan kansan osalta. Maantieteellisessä etäisyydessä ei molemmilla paikoilla ole varsin suurta eroa, mutta ruotsalaiset tuntuvat jotenkin "läheisemmilltä? tässä täytyy olla joku psykologinen seikka, jolla ei ole tekemistä tosiasioiden kanssa.

Ja ylipäätään miltei surkuhupaisa ihmetys siitä, kuinka medialla tuntuu olevan ehtymättömästi resursseja tämän tyyppiseen uutisointiin. Joka kuitenkaan suhteellisesti ei vaikutta tavallisen tossunkuluttajan arkeen maanantaiaamun kahvihuonekeskustelua pidemmälle.

Voi olla, että pohdintani vaikuttaa kyyniseltä. Mikä minua kuitenkin huolestuttaa, kuten Suomen poliisistakin todettiin, että joukkosurmista uutisointi on omiaan provosoimaan uusia vastaavia tekoja. Potentiaalinen murhakandidaatti seuraa mediasta uutisoinnin ja ihailee. Kierre on valmis. Diplomaattisesti voisi todeta, että median toimintavat eivät voi ainakaan olla omiaan vähentämään uusia joukkosurmia ja terroritekoja. Ei-diplomaattisesti voisi viitata osasyylllisyydestä rikoksiin. Toisen kuolema on toisen leipä?

Vaan tällaisista näkökulmista media vaikenee, ei korppi korpin silmää noki. Vertauskuva haaskalla kekkuloivasta korpista voi olla paikallaan.