Manchesterin terrori-isku on tietysti valitettava, halpamaisesti toteutettu, epäinhimillisen rikollinen tapahtuma. Uhrien ja loukkaantuneiden lukumäärä tarkentuu ja pelko on, että nousee. Tapahtuneen traagisuutta ei käy kiistäminen, mutta sen sijaan jaksaa vaivata, jopa ärsyttää median tapa suhtautua asiaan.

Tuntuu, että täysin kaoottiseen tapahtumaan yritetään saada uutisoinnin avulla jotain hallinnan otetta, keinolla millä hyvänsä. Vaalia epärealistista, uskonfundamentalistista käsitystä siihen, että tällaisen voisi jotenkin saada kontrolliin, olla jopa estettävissä. Vaikka vapaassa, demokraattisessa yhteiskunnassa ei yksilön vapauksia voi koskaan tukahduttaa niin, että eliminointi onnistuisi.

Sittenpä tykitetään uutisilla, ”hetki hetkeltä”. Tuottamisessa ei olla köyhiä eikä kipeitä. Uutisoinnissa, joka ei tuo juurikaan yleisön kannalta olennaisia yksityiskohtia tai johtopäätelmiä esiin. Ensin kerrotaan tietysti kuolleet ja loukkaantuneet. Someseinät ja TV-uutiset täyttyvät kuvista ja videopätkistä vaikkapa tiellä kulkevista ambulansseista ja pakenevista ihmisistä. Yhteisestä sopimuksesta sentään jätetään sellainen aineisto näyttämättä, josta oikeasti näkyisi jotain. Järjestetään toimittaja passiin, tyhjäkäynnille kadunvarteen noin kilometrin päähän tapahtumapaikasta. Tähän sitten ”otetaan yhteyttä” vähän väliä kysyäkseen, että ”mitä siellä nyt tapahtuu”. Niin kuin siellä tapahtuisi jotain sellaista, joka toisi olennaista uutta tietoa asiasta. Vain siltä varalta, että pikavoitto napsahtaisi ja jotain tapahtuisi, jolloin se päästään uutisoimaan ensimmäisenä. Kisa siitä, kuka ensimmäisenä pääsee kertomaan, edelleen vauhdittaa sisällöstä ja faktojen tarkistuksesta tinkimistä.

Seuraava aalto on puida asiaa uutisissa, ajankohtaisohjelmissa ja erikoislähetyksissä. Kun kunnolla ei voi tietää ennen tutkinnan etenemistä niin spekuloidaan. Toimittajat spekuloivat toinen toisilleen, spekuloidaan armeijan, poliisin ja poliitikkojen edustajien kanssa. Tyhjäkäyntiä niinkin oivaltavilla kysymyksillä ”Miten tällaista voi tapahtua” ja ”Voiko tällaista sattua meillä Suomessa” tai ”Miten meillä Suomessa on varauduttu tällaiseen”. Vastauksena saadaan toki kaikenlaista mutta sen merkitys asiassa jää vähäiseksi tai olemattomaksi. Ja sitten kun tutkinnasta viimein tulee jotain uutta käänteentekevää tietoa, niin sillähän saadaan uusi spekulointikierros pystyyn.

Liekö joku mediatutkija kehittänyt jo korrelaation sille, kuinka kauan terrori-isku pysyy mediassa pinnalla suhteessa siihen, kuinka kaukana Suomesta asia tapahtuu. Suomessa tapahtuneesta iskusta uutisoitaisiin vielä ensi viikollakin.

Asiantuntija toisensa jälkeen toistaa sen saman, minkä lapsikin tietää, että tällaiset terrori-iskut eivät koskaan voi olla täysin estettävissä. Ja tämä nostetaan lehtiin ja nettiportaaleihin joka ikinen kerta.

Katastrofeja, terrorismia ja onnettomuuksia uutisoidaan toki siksi, että se myy, olipa sen laatu ja ennen kaikkea merkitys yleisölle kuinka vähäinen tahansa. Riski salamannopeassa globaalissa uutisoinnissa on, että uudet terroristikandidaatit saavat intoa ja uskoa asiaansa. Suomen Poliisikin on tämän asian todennut julkisesti, vaikka media toki asiasta vaikenee. YLE:n ei tarvitsisi toimia kaupallisen median ehdoilla näissä asioissa, mutta silti tänä tiistaiaamuna YLEn Aamu-TV oli täysin tämän uutisoinnin parissa, MTV3:n Huomenta Suomi otti sentään muutakin sisältöä esiin.

Tämä tyhjäkäynti lienee tapa hoitaa asia ja ahdistus pois mielestä, jotta päästään takaisin omaan turvalliseen arkeen, mahdollisimman nopeasti. Mässäilyä traagisilla tapahtumilla, jolla media saa taas tilaisuuden nostaa itseään ja toisiaan. Useassa yhteydessä toimittajat, mm. YLEn Matti Rönkä, ovat itse antaneet ymmärtää, että ”koneisto” on viritetty juuri sitä varten, että tätä makaaberiuuden rajoilla pelaavaa massauutisointia päästään toteuttamaan. Jonka koneiston resurssit voivat olla poissa siitä uutisoinnista, jolla on todella tavalliselle Suomen kansalaiselle merkitystä.

Ikävästi tästä tulee mieleen asia, että media janoaa tällaisia tapahtumia jauhettavaksi lihamyllyynsä, koska se on suhteellisen helppo ja varma tapa pitää kiinni mediaa seuraavasta yleisöstä. Paitsi, no, ennen kaikkea, koska se myy.

Aiempia versioita samasta aihepiiristä:

Eläköön lehdistönvapaus

Ihmisten on saatava tietää?