Kysymys turvapaikanhakijoiden käsittelystä on ollut ajankohtainen, viimeisin esimerkki on Sisäministeriön päällikön Päivi Nergin tuohtuminen kirkon sekaantumisesta asiaan.

Paremman turvapaikkapolitiikan ja ihmisoikeuksien vaatiminen on toki osa sananvapautta ja demokratiaa, eikä ketään diktaattoria saa päästää päättämään. Mutta pelkät vaatimukset eivät tarjoa vaikeaan kysymykseen kunnollisia ratkaisuja. Minusta on ongelmallista, että ulkopuoliset ei alan ammattilaistahot haluavat ottaa poliittista valtaa tässä kysymyksessä, uskoen tietävänsä paremmin miten homma pitää hoitaa. Kun viranomaisilla ei ole mahdollisuuksia vastata kritiikkiin pelkästään vaitiolovelvollisuuden takia. Yrittävät kai vain hoitaa hommansa.

Kirkko on nyt halunnut ottaa profiilia kansalaistottelemattomuudessa. On minustakin ongelma, jos kirkko kieltäytyy tekemästä yhteistyötä viranomaisten kanssa, jopa vaikeuttaen sitä. Kunnon ratkaisuja tarjoamatta. Kirkolla voi olla muitakin, opportunistisia motiiveja kuin puhdas lähimmäisenrakkaus ja heikompien auttaminen. Kuten Päivi Nerg toteaa, kirkossa ei ole ollut tapana lukea sosiaalitoimiston tukipäätöksiä.

Ehkäpä jäsenkadosta huolestuneena kokeillaan sankarinviitan sovittelua, taistelulla virkavaltaa vastaan. Sankarina etenkin liberaalimmin ajattelevien nuorempien ikäluokkien silmissä, joista yhä harvempi kastaa lapsensa ja yhä useampi eroaa kirkosta täysi-ikäiseksi tultuaan. Kun Vihreät puolueena on saavuttanut poliittista menestystä tällä saralla,  miksei kirkkokin kokeilisi. Ehkäpä turvapaikanhakijoista haetaan myös käännynnäisiä seurakuntien jäsenkatoa paikkaamaan. Ja muslimeista uutta uskonrintamaa taistelussa maallistuvaa yhteiskuntaa varstaan. 

Tai sitten motiivit pelkästään nauttiminen ”oikeamielisten” leiriin kuulumisesta, omaa moraalista ylemmyydentuntoa vaalien. Muoti-ilmiön mukaan menemistä voi epäillä silloin, kun kansankiihotus tehdään viestinnän ja muodollisten tekojen tasolla niin, että se ei uhkaa lainkaan omaa sosioekonomista asemaa ja hyvinvointia.

Omalla kohdallani heitot "viranomaisuskovaisuudesta" toteaisin retoriikaksi, Kuten kirjailija Jyrki Lehtola taannoin totesi, on tahoja joille ”ratkaisuksi ongelmiin riittää rakkaus omaan oikeamielisyyteen”.