Ajauduin tässä Twitter-keskusteluun Satu Hassin kanssa, kuunneltuani sinänsä mainion YLE:n Politiikkaradion , jossa Mauri Pekkarinen ja Satu Hassi väittelivät liittyen Suomen biotalousstrategioiden mukaisiin metsäbiomassan lisähakkuisiin ja siitä mahdollisesti aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin (khk).

Asiaan liittyy myös Helsingin Sanomissa uutisoitu Ilmastopaneelin raportti, jonka HS otsikoi: ”Hallituksen kaavailemat metsien lisähakkuut kasvattavat päästöjä”. Keskeinen ongelma keskustelussa on se asia tai tarkasteltava systeemi, mikä valitaan. Kuten vanha sananlasku toteaa: Toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäistä. Tarkastellaanko siis päästöjä vaiko metsien hiilivarastoa. Ensinnäkin toteaisin, että mitä HS:n jutun otsikkoon tulee, niin koska suomalainen metsä kasvaa hitaasti, niin tottakai metsän energiakäytöstä hiiltä vapautuu nopeammin ilmakehään kuin sama määrä sitoutuu puun kasvuun. Ilmastopaneelin raportista otettu HS:n jutun väittämä 2 kuuluu: ”Hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentää Suomen metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei lisätä.”

Kuten Ilmastopaneelin raportissa todetaan, ”Väittämässä ei esitetä Suomen metsien hiilivaraston pienenevän lisähakkuiden seurauksena.” Helsingin Sanomien otsikosta, samoin kuin Satu Hassin puheista, voi tavallinen tossunkuluttaja saada varsin päinvastaisen käsityksen, mikä ehkä tarkoituskin. Somessa olen kuullut myös sen tason väittämiä, että Suomen metsät ollaan nyt polttamassa kaikki energiaksi, jopa professoristasoisen ihmisen toteamana.

Kuten Pekkarinen toteaa Politiikkaradiossa Hassille, useampaan kertaan, aivan kuin rautalangasta: ”Jos metsiemme hiilivaraston kasvu on nykytilanteessa 30-40 miljoonaa CO2-tonnia vuodessa, ja se lisähakkuiden kautta vähenee 20 milj. tonnia, niin se netosti silti kasvaa”. Metsien hiilivarasto siis kasvaa joka tapauksessa Suomessa, suurinpiirtein kasvu on samat 20 milj. tonnia per vuosi, siinä tilanteessa että suunnitellut lisähakkuut toteutetaan.

Lisäksi tilanteessa voi olla hulluinta, että meitä suomalaisia EU:ssa rangaistaisiin tästä kasvun hidastumisesta tuntuvasti enemmän kuin toista EU-maata, joka lähtee metsien hiilivaraston kasvattamiseen suurinpiirtein nollatilanteesta, hakattuaan metsänsä jo historian hämärissä.

Väärinkäsitysten mahdollisuus on ilmeinen, ja tätä ilmeisesti käytetään hyväksi ideologisessa poliittisessa lobbauksessa. Lobbauksessa myös argumentointivirhe nimeltään maalitolppien siirtely näyttää olevan sallittua. Eli ne aidat ja aidan seipäät.

Hassi ei haliua puhua EU:sta, vaan siirtää maailtolpat Intian tilanteeseen, jossa on päätetty lisätä merkittävästi aurinkosähköä kivihiilisähköön sijoittamisen sijasta. Tuon voisi kuitata pelkästään toteamuksella, että Intiassa aurinko paistaa hiukkasen eri lailla kuin Suomessa ja Euroopassa. On ennustettu, että Saksan Energiewendessä ajaudutaan tuottamaan sähköä fossiilisesta sitä enemmän, mitä enemmän aurinko- ja tuulivoiman tuotantokapasiteettia lisätään. Talouselämä totesi, että Energiewendessä khk-päästöt eivät vähene ja tulee kovasti kalliiksi.  Totesin itse joskus, että liekö koko Energiewende kivihiili- ja maakaasuvoiman viherpesua.

Auringolla ja tuulella ei Suomessa valtakunnallisesti olennaista sähköntuotantoa tulla pyörittämään vielä pitkään aikaan. Tuulivoimaa tultaneen saamaan 6-8 TWh nykyvauhdilla, joka on noin 10 % nykyisestä sähkön kulutuksesta, samoin aurinkosähköstä on kaavailtu saavan 4 - 25 TWh vuoteen 2050 mennessä, huomaa suuri epävarmuustekijä. Nykysähkönkulutuksessa ei näy myöskään sähköautoinfran vaatima lisäkulutus. Skenaario, jota Hassi ei tässä ottane huomioon, on että tämä voi ajaa lisäsähkön tuotantoa kohden ydinvoimaa.

Satu Hassi vetoaa sähköautojen hinnan laskemiseen, jopa polttomoottoriauton hinnan tasolle muutaman vuoden sisällä. Sähköautojen tuloa maanteille ei kiistäne kukaan, sen sijaan on turha uskoa, että kuluttajien ostokäyttäytyminen muuttuu radikaalisti parin vuoden päästä. Suomen autokanta on nykyisellään noin 15 vuotta vanhaa, jakeluinfra pitäisi rakentaa, sähköauton toiminta pakkasella on osin ratkaisematta, toimintasäde pitäisi nostaa moninkertaiseksi nykyisestä jne. Ihmisillä on myös epäluulo uusia teknologioita kohtaan. Sen näki pelkästään silloin, kun bioetanolia ruvettiin sekoittamaan bensaan, jolloin pakkastalvesta johtuvat käynnistysongelmat pantiin etanolin syyksi.

Lisäksi, kuten Hassikin toteaa, khk-päästöjen arviointiin liittyy monia suuria epävarmuustekijöitä, ”tieteellistä vaikeutta”, esimerkkinään peltomaahan sitoutuva hiilivarasto. Voidaan ylipäänsä tarkastella skenaarioiden alkuoletuksia. Miten esimerkiksi systeemi metsien hiilivarastosta asetetaan: Tarkastellaanko metsän yhtä puulajia, sen osaa (oksat, runkopuu tms,), yhtä metsäaluetta vai koko Suomen metsistöä. Suomesssa kun kasvaa kaikenaikaa monenikäistä ja monentyyppistä metsää, samoin kuin hiiltä nopeammin sitovaa agrobiomassaa. Ilmakehän CO2 sitoutuu yhtä lailla kaikenlaisen biomassan kasvuun.

Yksi harmittavimmista asioista, joka kuulunee poliitikkojen kuten Hassin ja monien professorienkin argumenttipankkiin, suorastaan klisee, on ns. IT-harha. Eli että ideologisten uusiutuvien energioiden kasvuskenaarioiden epäilyssä olisi kyse pelkästä asenneongelmasta, siis jos tarkastellaan kuinka Nokia ja IT-teknologia ovat tehneet teknologisia läpimurtoja.

Jokainen, joka on työskennellyt energia- ja prosessiteknologiaan liittyvän T&K-toiminnan ja innovaatioiden parissa (kuten minä esimerkiksi vuosikymmeniä) tietää, että elinkaari keksinnöistä kaupallisiksi tuotteiksi on aivan eri luokkaa kuin it-tai peliteollisuudessa. Uusi kännykkäpeli voi myydä miljoonia kappaleita vuorokaudessa nettilatauksen mahdollisuuden takia, mutta uusia voimalaitoksia ei voi ladata, asentaa ja operoida nettitiedostosta. Tutkimus, tuotekehitys, käyttöönotto ja kaupallinen levitys kestävät vuosia, jopa vuosikymmeniä. Esimerkkejä prosessiteknologian kehittämisen hitaudesta löytyy vetytaloudesta. Astuessani työelämään 90-luvun alussa, USA:n Energiaministeriö esitteli konferenssissa polttokennoautoihin liittyviä kehitysprojekteja.  Samoin Tekes on satsannut bioteknologiaan noin toistakymmentä vuotta.

Teknologiaa kehittävät tietävät, että Suomesta ponnistava pk-yritys vaatii ensin onnistumisen kotimarkkinoilla. Jos se olisi paraatimarssia, pelkästään asenteesta kiinni, läpimurtoja olisi jo. Yritystoimintaa toki on, mutta mitään valtavia menestystarinoita en vielä ole kuullut. Aurinkolämpökeräinteknologiaa kaupitteleva Savosolar Oy noousi konkurssin partaalta tanskalaisten tilausten turvin. Bioenergia-alalla Volter Oy on saanut toimintansa kannattavaksi, vuosien jälkeen. Mitä taas tapahtui Winwind Oy:lle joka näivettyi pois - kurki kuoli ennenkuin suo suli. Kansanedustajan on helppo puhua, poliittisen virkamiesjärjestelmän tuulensuojasta.

Olen nähnyt julkaisuja, joissa on todettu, että mobiilin IT-teknologian suurin pullonkaula on akkuteknologian hidas kehitys ja tähän ei ole mullistavia ratkaisuja näköpiirissä. Toinen asia on esimerkiksi litium-metallin riittävyys. Kyse ei ole pelkästään teknologian hinnasta, kuten Hassi minulle Twitterissä väitti. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö energian tuotantoteknologiassa voitaisi saada nopeitakin teknologiahyppäyksiä, mutta paljon harvinaisempia ne ovat kuin IT-teknologiassa. Toiminnassa kamppaillaan luonnonlakeja vastaan joka päivä, ei nikkaroida bittejä ja algoritmejä pelkästään, pitsan ja kolajuomien voimalla siisteissä sisätiloissa.

Toki olen sitä mieltä, että maailma menee oikeaan suuntaan, pois fossiilisista kohden uusiutuvia ja energiatehokkuus paranee. Mutta esitetyistä skenaarioista aikataulujen suhteen olen skeptinen, eikä siinä ole kyse pelkästä asenneongelmasta. Minkälaisia poliittisia virheitä voidaan tehdä sen harhan varassa, että tilanne muuttuu parissa vuodessa.

Mitä tulee siihen, onko Suomi ”perässähiihtäjä” biotalousstrategiallaan, toteaisin että Suomen voi olla mahdollista tehdä pitkään hyvää tiliä biopolttonesteillään, siis siihen asti kunnes uusiutuvan sähkön tuotannon hyötysuhteisiin ja varastointiteknologiaan saadaan mullistavia ratkaisuja markkinoille. Samoin puusta ei tarvitse tehdä pelkästään energiaa, vaan muovia, kemikaaleja, lääkkeitä, elintarvikkeita joissa tuotteissa perustana energia- ja polttonestesovelluksiin kehitetty teknologia. Tämäkin niistä puun jäteosista, jotka eivät kelpaa vaikkapa puutaloihin tai puukuidusta tehtyihin vaatteisiin. Esim. Neste Oil tekee uusiutuvaa muovia biojätteistä, samaan teknologiaan perustuen joka aiemmin tuomittiin palmuöljyn käytöstä dieselin raaka-aineena.